Päivitystä teoriahyllyyn

Kirjoitin Arkkitehtiin noin vuosi sitten pienen katsauksen arkkitehtuurin teorian perusteoksista (Arkkitehtuurin teoria, lyhyt oppimäärä. Arkkitehti 1/2010, s.75–76). Niinhän siinä aina käy, että heti kun saa valmiiksi tuollaisen artikkelin ja kun lehti tulee uunista ulos, alkaa eteen tupsahtaa uusia ja taas uusia kirjoja. Edessäni on kolme uudehkoa teosta, joita arkkitehtuurin teoriasta kiinnostuneen kannata harkita hankittaviksi myös omaan kirjahyllyynsä.

A. Krista Sykes, (toim.) Essential Writings from Vitruvius to the Present. The Architectural Reader. New York: George Braziller Publishers, 2007.

Jos opiskelijan hyllyyn haluaisi hankkia vain yhden teoriakirjan, tätä kannattaisi ehdottomasti miettiä ykkösvaihtoehtona. Kirjan sisältö vastaa kannen lupausta. Teoksessa on 40 olennaisinta arkkitehtuurin teorian tekstiä, aikajänne ulottuu noin v:sta 25 eaa vuoteen 2004. Sivuja on vain 333, joten mistään teoriajärkäleestä ei ole kyse, vaan linjakkaasta ja selkeästä kokoelmateoksesta. Kirjan toimittaja, A. Krista Sykes, tuntee sekä arkkitehtuurin historian puheenaiheet että arkkitehtuurin opetuksen nykykiemurat, joten kirja sopii erityisen hyvin opetuskäyttöön ja perusteokseksi arkkitehtuurin teorian ensiaskeliin.

Valtava aikajänne ei ole aivan ongelmaton. Jos Michel Foucaultia on uskominen,  ”historia muuntaa dokumentit monumenteiksi”. Vitruviuksen, keskiajan apotti Sugérin ja renessanssimies Albertin teksteillä on kiistatonta monumentaalista voimaa, mutta miten lienee oman aikamme tuottamien kirjoitusten laita? En ole aivan vakuuttunut, että Shumon Basar, Sarah Whiting tai edes Frank Gehry juuri näillä kirjoituksillaan sittenkään yltävät klassikkosarjaan, vaikka toki tärkeitä ja kiinnostavia puheenvuoroja heidän kynästään onkin lähtenyt.

Ohuus on toisaalta myös kirjan voima. Johdantoja ei ole, vain lyhyet kirjoittajaesittelyt rytmittävät artikkelijonoa. Tällä kirjalla on hyvä lähteä liikkeelle teorian maailmaan,  ja myös oman tietämyksen päivitys arkkitehtuurin teorian teemoista käy tällä kirjalla näppärästi ja vaivattomasti.

A. Krista Sykes, (toim.) Constructing a New Agenda. Architectural Theory 1993–2009. New York: Princeton University Press, 2010.

Kate Nesbittin toimittama teoria-antologia Theorizing a New Agenda for Architecture – An Anthology of Architectural Theory 1965–1995 on noussut korvaamattomien teoriakirjojen kategoriaan, mutta aikaa on kulunut kirjan julkaisusta jo 15 vuotta. Sykesin toimittama uusi teos on jatko-osa Nesbittin antologialle, ja siinä mielessä siis aivan välttämätön hankinta jokaisen teoriaa vähän vakavammalla mielellä seuraavan lukijan hyllyyn.

Kirjan formaatti, jopa ulko-asu, on tunnistettavan samanlainen kuin Nesbittin ’ykkösosassa’, mutta tällä kertaa mitään temaattista jakoa ei ole tehty. Kirjaan valitut artikkelit ovat aikajärjestyksessä, niitä on vain 28, vaikka sivuja on 511. Tämä tarkoittaa rankahkoa luku-urakkaa ja vaatii hieman kokeneempaa lukijaa. Nesbittin vanhan kirjan mukaiset perusteelliset johdannot auttavat lukijaa eteenpäin, mutta silti on vaativaa suhteuttaa tekstejä toisiinsa ja siihen käsitykseen, joka itsellä on nykyarkkitehtuurin virtauksista, painotuksista tai puheenaiheista.

Mukavaa on se, että tämä Sykesin teos ei kilpaile yllä mainitun Essential Writings -kirjan kanssa. Samat nimet esiintyvät kummankin kirjan sisällysluettelossa, mutta teksteiksi on onneksi valikoitunut eri satsit. Omat helmeni tässä kirjassa ovat jo nyt käänteentekeviksi mainitut Sarah Whitingin ja Robert Somolin Notes around the Doppler Effect and Other Moods of Modernism (2002) ja Michael Speaksin Desing Intelligence (2002).  Muitakin ässiä löytyy etenkin jos haluaa ymmärtää vihreän arkkitehtuurin, uuden urbanismin ja parametrisen arkkitehtuurin teorian ajattelutapoja vähän syvemmin kuin mitä suomalaisessa arkkitehtuurikeskustelussa tulee esille.

William S. Saunders, (toim.) The New Architectural Pragmatism. Vol. 5, A Harvard Design Magazine Reader. Minneapolis MN: University of Minnesota Press, 2007.

Sokerina pohjalla mainittakoon vielä lyhyesti William S. Saundersin toimittama ohut ja kevyesti kuvitettu kokoomateos 2000-luvun arkkitehtuurisuunnittelun teoriasta. Tässä kirjassa on vahva toimituksellinen ote: painopiste on otsikon mukaisesti suunnittelun käytännössä ja arkkitehdin toimintaympäristön muutoksessa. Millaisia ovat tämän päivän suunnitteluongelmat? Millaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa arkkitehdit tänä päivänä toimivat?

Kirjassa on 13 kirjoitusta, mutta suppeudesta huolimatta valikoima on hyvä ja kantava, joskin jää epäselväksi, onko kirjoitukset tehty tätä kirjaa varten vai julkaistu jossain aiemmin. Somolin ja Whitingin Doppler Effect -essee löytyy tästäkin kirjasta, mutta muuten kirjassa on omaperäisyyttä, tuoreutta ja kantaaottavuutta. Maailma on muuttunut sitten modernismin tai postmodernismin, joten jos epäilee oman arkkitehtuurikäsityksensä perustuvan vanhoihin myytteihin, tämä kirja tarjoaa tervehdyttävää luettavaa oman aikamme todellisuudesta.

Advertisements
Kommentointi on suljettu.
%d bloggers like this: