Suomalaista postmodernismia etsimässä, osa 1: 2. päivä

Hoivakoti Himmeli, Sotkamo, yksityiskohta. NVÖ 1984–1988.

Matkamittarissa on nyt 950 km ja katalogissa 689 valokuvaa. Hyvä on saalis ja hyvältä tuntuu: mikäs on naisella matkatessa kun on kuin kotona ois: kaik puhhuut mie ja sie ja kaikil muillakkii naisil on suora tukka, lyhyet jalat, pyöreet posket, pikisilmät ja pottunenä. Umpistadilaisen vahva karjalaisveri vallan kuohuup!

Arkkitehtuurisaalis on sekin kuohuttava. Arkkitehtuurimme unohdetut helmet ovat ilahduttaneet. Parhaat ovat paikkakunnalle rakkaita ’meidän taloja’, joista pidetään hyvää huolta ja jotka kuhisevat toimintaa. Tämän päivän reitti Kuhmosta Sotkamon ja Kajaanin kautta Iisalmen lähelle Runniin oli sitä paitsi mukavaa ajettavaa. Metsää, metsää, metsää! Ja vähän jokia ja järviä välillä.

Mitä näin tänään? Näin Kuhmo-talon (Uki-Arkkitehdit 1992), Kuhmon kirjastotalon (Nurmela, Raimoranta, Tasa 1989), Sotkamossa Hoivakoti Himmelin (NVÖ 1984–1988) ja Kajaanissa Kajaanin virastotalon (Hyvämäki, Karhunen, Parkkinen 1977) ja Kajaanin kulttuurikeskuksen (Kouvo & Partanen 1987).

Kajaanin kulttuurikeskuksen Kaukametsä-salin ylälämpiön kalustusta. Kouvo & Partanen 1987.

Entä mitä opin? Sain vahvistuksen aavistuksilleni. Postmodernismi oli Suomessakin laaja ja monimuotoinen suuntaus. Leikkisä väri- ja muotoilottelu oli yksi juonne, fennofiilinen etno toinen, mutta myös asialinjaa vetävissä teknolaatikoissa käytettiin historiallisia lainauksia ja kansallisen kulttuuriperinteemme mausteita. Löysin jugendnaulakoita, art deco -kalusteita, Bauhaus-kaiteita, pärepintaa ja betonirustikointia.

Päivän helmi -kunniamaininnan saa tänään Kuhmon kirjasto. Mikä arkkitehtoninen sinfonia!

Kuhmon kirjasto, näkymä lastenosastolle. Nurmela, Raimoranta, Tasa 1989.

Mainokset
Kommentointi on suljettu.
%d bloggers like this: