Perinteistä modernismia perinnemaisemassa

Pysäkkikatos

Kaari-ensemblen konserttikeikka vei keskelle kauneinta Suomea keskellä kauneinta mahdollista kevätsäätä. Huittisiin ajellessa tuli kiinnitettyä huomiota valtatie 2:n uusilta näyttäviin pysäkkirakennelmiin.

Ensireaktioni oli myönteinen, ihastunutkin ja jopa siinä määrin innostunut, että jätin kyydissä olleen kakkossopraanon Kanteenmaan kohdalla hetkeksi parkkiin ja ryntäilin pitkin poikin maantietä ottamaan talteen vähän valokuvia. Pysäkkikatos, invamääräykset täyttävä wc-rakennus, pyöräparkki ja pieni pysäköintialue; puuta ja terästä, suoraa linjaa, pelkistettyä puhdasmuotoisuutta, ja kaikki tämä löytyi keskeltä toukotöiden lannantuoksuista maalaismaisemaa. Kuinka hyvä idea onkaan tukea joukkoliikennettä kohottamalla pysäkkien palvelutasoa!

InvaWC ja pyöräparkki

Paluumatkan seesteisessä levollisuudessa samat katokset tulivat uudelleen vastaan, ja nyt ne alkoivat näyttää ylitrendikkäiltä ja silmiinpistävän kaupunkilaisilta. Arkkitehtuuri oli juuri niin odotetunkaltaista kuin mitä tehtävänanto voisi nykyarkkitehtuuria myötäilevässä mielessä herättää. Tehtävä: suunnittele sarjatuotantoon soveltuva, valtatien linja-autoliikennettä ja maaseututaajamien liityntäliikennettä palveleva pysäkkikatos oheisrakennelmineen. Vastaus: tee tasakattoinen laatikko, jossa on puuta, terästä ja keventävää läpinäkyvyyttä. Jotenkin tuli, epäreilusti ja täysin epäjohdonmukaisesti, mieleen Hyacinth Bucket hulmuavine helmoineen, kukkahattuineen ja sivistyssanoineen, niin kovasti tärkeänä ja osaavana, snobina rahvaan keskuudessa.

Pysäkkikatos takaa

Tieinsinööri Pekka Liimatainen Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta kertoi ystävällisesti, että konseptisuunnitelma liitynnällisestä pysäkkikatoksesta syntyi Liimataiselta virkatyönä. Suunnittelua edelsi 2-tien koko yhteysväliä koskeva pikavuoropysäkkiselvitys. Kanteenmaan kohdalla minut pysäyttäneellä konseptilla tehtiin myös Ulvilan, Nakkilan, Peipohjan, Humppilan, Liesjärven ja Loukun pysäkit. Pilottihankkeena rakennettiin yksi pysäkkikokonaisuus tielle n:ro 110 Kaarinan ja Turun kaupunkien rajalle, ja tällä hetkellä pysäkkikokonaisuuksia on noussut myös valtatie 1:lle välille Helsinki–Turku. Varsinaisen suunnittelutyön valtatie 2:lla teki LT -konsultit Oy:n Helsingin toimisto (nyk. WSP Finland) vuonna 2004. Projektipäällikkönä on ollut muotoilija Mari Siikanen, pysäkkikatosten arkkitehtuuri on Mika Riikosen käsialaa.

InvaWC ja pyöräparkki

Olen jotenkin hämilläni. Fillaria Munkkiniemen puskiin köyttäessäni ja ilkosillaan ilakoivien mallivartaloiden varjossa bussia vartoessani tunnetila meni välittömästi kateuden puolelle. Olisipa Helsingissäkin kunnollista, käyttäjälähtöistä ja suomalaisten osaajien omin voimin toteutettavaa joukkoliikenteen katosrakennelmien kehitystyötä Juha Leiviskän virittelemien JCDecaux’n standardipömpeleiden sijaan! Olisipa toimivaa liityntäpysäköintiä pyöräilijöille, monipuolisesti käyttäjiä palvelevia pysäkkirakennelmia!

Mutta sitten taas toisaalta mielessä kaihersi se unelmankaunis, punamullan, mustan maan ja kevään vihreän heleyttämä suomalainen maalaismaisema, jota katsoin enkä ymmärtänyt. Miksi pysäkkirakennelmat suunniteltiin juuri noin, miksi niissä käytettiin juuri tuota kuluneinta ja moneen kertaan nähtyä, 1960-luvulla paljon paremmin hallittua modernistista muotokieltä? Miksi modernistinen linjakkuus tuntuu niin tutulta ja turvalliselta? Miksi valitsemme arkkitehtuurin laajasta paletista aina modernismin standardit?

Pysäkkikatos valtatie 2:lla, Kanteemaan risteyksessä.2-tiellä, LT-konsultit Oy (nyk. WSP Group Finland), 2004

Mainokset
Kommentointi on suljettu.
%d bloggers like this: